Metsän elämää

Heinäkuussa mustikoita etsiessä silmiini osui tämä kiireinen metsänelävä. Kuivunut puu. Niin on. Mutta näyttää olevan kovin touhukkaan näköinen. Hassua, miten luonnossa näkee ihmeellisiä asioita. Lisään tähän - joku näkee - joku ei.

Metsässä vaeltaessani seuraan mitä ympärilläni tapahtuu. Taivaalla kulkevat eriskummallisen muotoiset pilvet. Puut kuiskivat keskenään. Kivet kätkevät taakseen salaisuuksia. Sammalten seasta voi löytää aarteita. Koko metsä on yllätyksiä täynnä.

Vaikka olisin kuinka väsynyt ja kiukkuinen, metsä suodattaa kiukun ja armahtaa kiireisen ja väsyneen ihmislapsen. Ihmislapsen pitäisi vaan mennä paljon useammin metsän syliin - hoitamaan mieltä ja sielua.

Ihana kevät

Työttömyys on usein kipeä asia. Se masentaa ja syö itsetuntoa. Pistää kyselemään: Miksi en kelpaa työelämään? Moneen paikkaan hakiessani ja haastatteluissa käydessäni olen havainnut, että kerran tai kaksi kuukaudessa sairastettava migreeni ei tuo lisäpisteitä, taitaapa mennä ihan miinukselle. Toinen miinuspisteitä kartuttava on ikä. Jos olet viidenkympin vanhemmalla puolella oleva, työnantajat eivät usein katso suopeasti. Toisaalta olin onnellisessa asemassa, että työtön kausi sattui juuri, kun kuopukseni aloitti koulunsa. Ei tarvinnut tulla yksin tyhjään kotiin. Nyt hän on jo toisella luokalla ja on oppinut hoitamaan omia asioitaan. Ja koko ajan oppii lisää.

Olin välillä ihan eksyksissä. Tein päivittäiset askareet ja työt, mutta sisin oli sekaisin. Mihin suuntaan? Sanoin itselleni: - Ole onnellinen juuri tällä hetkellä eikä vasta vuoden päästä, jos asiani ovat niin ja niin. Juuri tätä sanoin lapsellenikin, joka itki, miksi me ei voitaisi ottaa koiraa - ihan pientä - ja hetken päästä hän pyyhki kyyneleitään ja sanoi: - Niin niin kyllä minä ymmärrän, että siinä on työtä ja vastuuta. Ja hän jatkoi, että muistatko, kun pyysin tarrakirjan. Lupasin, että olen tyytyväinen enkä kiukuttele. No olin vähän aikaa kiltti, mutta sitten taas kiukuttelin. Sanoin hänelle, että jos ajattelemme, että meidän täytyy ensin saada jokin esine tai asia ennen kuin olemme onnellisia, me petämme itseämme. Pitäisi opetella olemaan tyytyväinen juuri siinä hetkessä ja siinä ympäristössä, jossa on. Onnellisuus on esineiden yläpuolella. Se on minun ja sinun sisällä. Jotain, mitä kukaan ei voi viedä.

Nyt olen ollut vajaan kuukauden työelämässä. Paikkana se tuntuu minun jutulta. Haasteitakin on. Ja ihan rutiinitehtäviä. Tärkein pointti on, että on monipuolista tehtävää. Ja helmikuussa aloitin kokeilun migreenin hoitoon eli otan ubikinonia 4-5 (30 mg) kapselia/päivä. Nyt olen seitsemättä viikkoa ilman migreenikohtauksia. Uskomatonta! Muutaman kerran on aamulla särkenyt päätä, mutta se on lakannut, kun olen noussut ylös.
Hymyilen, koska minulla on kaikki hyvin-minun omimmassa minässäni. Ulkonaisesti on monta asiaa muutoksen alla. Ei pitäisi samaistua niihin ulkonaisiin asioihin, jotka muuttuvat koko ajan, eikä niissä ole turvaa. Turvallisuus löytyy minusta itsestäni.

Ihme-Amaryllis

Saimme tuttavaperheeltä itsenäisyyspäivän aikaan Amarylliksen, jonka kukkaloistosta nautin edelleen. Ensimmäinen kukkavana oli lyhyehkö n. 25 cm ja se kukki joulun aikaan neljän kauniin punaisen kukan ryppäänä.

Tammikuussa se alkoi kasvattaa uutta vartta ja se kasvoi ja kasvoi. (Viereisessä kuvassa on tämä uusi kukkavana.) Hetken aikaa tuli jo mieleen Jaakko ja pavunvarsi-satu ja näin huoneen täyttyvän Amarylliksen jättimäisestä kukkavanasta. Sitten - kasvu lakkasi, pituutta kukkavanalle ehti tulla 72 senttiä ja sitten vihertävä nuppusuppu alkoi avautua ja ....

.... sieltä erkani neljä isoa kaunista kirkkaanpunaista kukkaa. Ja edelleen katselen kukkia ihaillen. Hengästyttävän kauniita. Miten tuommoisesta pikkusipulista voi tulla kaksi noin kaunista kukkavanaa.

Award - tunnustuksia

Rouva  Hoo antoi tämän tunnustuksen blogissaan eteenpäin bloginsa lukijoille ja joiden blogissa hän on lukijana. "Award" velvoittaa seitsemään tunnustukseen.
Annan sen eteenpäin kaikille, jotka tuntevat tarvetta tutkiskella itseään ja uskaltavat tehdä seitsemän tunnustusta.

1. Intohimoni ovat lukeminen, maalaaminen ja kutominen, joille ei valitettavasti ole tarpeeksi aikaa. Jos kuitenkin saan aikaa johonkin näistä kolmesta, en raaskisi millään keskeyttää tekemistäni. Se on huono asia, jos lapset odottavat nälkäisinä ruokaa tai työt kutsuu. Olen huomannut, että nämä kolme avaavat solmuja ajatuksissani ja auttavat ongelmien ratkaisemisessa. Toisin sanoen tuulettavat aivoja.

2. Kampaajalla käydessä pyydän uutta mallia hiuksiini ja kerron, millaiset hiukset haluaisin. Kun lopputulos kuitenkin näyttää ihan muulta mitä ehdotin, en kehtaa sanoa, että tällaista en todellakaan tarkoittanut. Voihan olla, että piikkisuorat hiukseni eivät halua muotoutua malliin, jonka halusin.

3. Sydämeni pakahtuu eli pursuu niin yltäkylläisen täydeltä onnea, kun olen todistamassa säkenöivän punaista tai keltaisen eri sävyissä liekehtiviä auringon nousuja tai laskuja. Tai kun löydän luonnossa samoillessani kauniita keltaisia kanttarelleja tai vieri vieressä kyykkiviä suppilovahveroita tai piilossa olevia mustatorvisieniä. Tai kun keväällä ensimmäiset lumitähdet nostavat kumaraiset valkoiset päänsä uhmakkaasti lumen keskeltä.

4. Tunnustan, että käytän joskus Ressu-alusvaatteita. Tulivat vastaani enkä voinut olla ostamatta. Tenavat ovat yksi lempisarjakuviani-ollut jo 37 vuotta. Sarjakuvista myös Harald Hirmuinen ja Daltonin veljesten seikkailut ovat huippuja. Ehdottomasti.

5. Avaan usein oven vanhukselle tai autan kadun yli. Kiitollinen katse heidän silmissään kertoo, että inhimillisyyttä tarvitaan aivan tavallisena arkena.

6. Kirpputorit ovat aarreaittoja. Tykkään välillä kierrellä niitä ja etsiä jotain "mennyttä, vanhaa ja patinoitunutta". Oikeastaan enemmän tykkään näistä vanhoista esineistä kuin uusista.

7. En ole koskaan kuulunut porukoihin tai ryhmiin. Useimmiten tunnen itseni poikkeavaksi valtavirran kulkijoista. Kouluaikana muut hillui viikonloppuisin discoissa, minä vain harvoin. Ei huvittanut. Kävin kyllä teatterissa ja konserteissa ja kirjastoissa sitäkin enemmän. Ja kuka muu diggaa inkkareita tai arkeologiaa tai kiviä tai vanhoja esineitä ......

Kuka minä olen? Mikä on elämäni tarkoitus?

 Tämä kuva on kesältä 2009. Olimme kuopuksen kanssa ongella. Veden pinnalla näkyy kahden vanhan miehen kasvot kuin shamaanin. Löytyy sieltä paljon muutakin.

Välillä elämässä tulee eteen aikoja, jolloin alkaa kyselemään itseltään: Kuka minä olen? Mitä minä täällä teen? Mikä on minun tehtäväni täällä? Muistan olleeni samassa tilanteessa murkkuikäisenä, jolloin pyöräilin paljon ja vaeltelin luonossa kysellen itseltäni samoja kysymyksiä. Toisen kerran viitisen vuotta ennen kuopukseni syntymää. Kuopus on nyt kohta yhdeksän vuotias.

Laitoin hakuun life purpose ja löysin täältä www.stevepavlina.com/blog/2005/01/how-to-discover-your-life-purpose-in-about-20-minutes/ testin, kuinka löydät elämäntarkoituksesi jopa kahdessakymmenessä minuutissa. Jos uskot vahvasti, että sinulla on joku tarkoitus elämääsi täällä maapallolla, löydät vastauksen kysymykseesi nopeammin kuin elämänsä tarkoitukseen epäilevästi suhtautuvilla. Heillä voi kulua neljäkymmentä tai jopa kuusikymmentä minuuttia ennen kuin jotain alkaa valjeta. Ennen testiä sinun täytyy tyhjentää mielesi kaikesta vääristä luuloista, joita sinulle on opetettu (myös siitä, ettei elämälläsi ole mitään tarkoitusta).

1. Ota puhdas paperi.
2. Kirjoita paperin ylälaitaan koneella tai käsin: "Mikä on minun todellinen tehtäväni/tarkoitukseni tässä elämässä?"
3. Kirjoita vastaus, mitä tahansa päähäsi pulpahtaa. Ei tarvitse kirjoittaa kokonaisia lauseita. Lyhyet lauseet riittää.
4. Toista kohtaa 3 niin kauan, kunnes kirjoitat vastauksen, joka saa sinut itkemään. Tiedät löytäneesi elämäsi tarkoituksen.

Yleensä "pään tyhjentäminen" kaikesta pinnallisesta vie 15-20 minuuttia. Valheelliset vastaukset tulevat mielestäsi ja muistoistasi. Kun todellinen vastaus viimein tulee esiin, sinusta tuntuu kuin se tulisi aivan ei lähteestä.
Voi olla, että jotkut vastaukset antavat hennon lämpimän tunteen, mutta eivät saa sinua itkemään - ne ovat sinne päin, mutta eivät vielä lopullinen päämäärä. Se tarkoittaa, että olet lämpenemässä, joten jatka vastausten kirjoittamista.
On tärkeää, että teet tätä yksin ja ilman keskeytyksiä. Jos olet epäileväinen niin voit aloittaa kirjoittamalla sivun ylälaitaan "Minulla ei ole elämäntarkoitusta" tai "Elämä on tarkoitukseton" ja voit silti lähestyä asiaa.

Steve Pavlinalle lopullinen vastaus oli: elää tietoisesti ja rohkeasti, säteillä rakkautta ja myötätuntoa, herättää suuria tunteita toisissa ihmisissä ja jättää tämä maailma rauhassa.
Kun löydät vastauksen siihen, miksi olet täällä, tunnet sen värähtelevän sisälläsi. Sanoilla tuntuu olevan erityistä voimaa sinulle ja sinä tunnet sen voiman aina kun luet vastauksen. Elämäntarkoituksen löytäminen on se helppo osa. Vaikea osa on toteuttaa sitä jokapäiväisessä elämässä.
(Olen kääntänyt vain pääkohdat, jos haluat katsoa koko jutun, klikkaa linkkiä.)
Taidanpa kokeilla, kun tulee sopiva rauhallinen aika.

Punasipulin viettelys

Sipulien seassa hyllyllä se erottuu kauniin punaisena. Houkuttelee ottamaan käteen ja 

nuuhkaisemaan. Siinä on lupaus houkuttelevaan suolaiseen iltapalaan, se viettelee minut

oitis. Punasipuli kaikessa kauneudessaan.

Ohje ihanaan piiraaseen. Lainattu ja hieman muunneltu voisilmäpeliä-blogista.

Punasipuli-fetapiiras

2 isoa punasipulia
oliiviöljyä paistamiseen
vajaa 1 rkl hunajaa
1 rkl balsamicoa

1 prk (200 g) ranskankermaa
½ dl maitoa
2 munaa
mustapippuria tai valkopippuri
(suolaa)
1 tl kuivattua rosmariinia

100 g fetajuustoa

peruspiirakkapohja:

3 dl puolikarkeita speltjauhoja tai vehnäjauhoja, joista osa voi olla täysjyväjauhoa
ripaus suolaa
100 g pehmeää voita
muutama ruokalusikallinen jääkylmää vettä

Jos teet piirakkapohjan tämän ohjeen mukaan, toimi näin: kaada jauhot ja suola kulhoon. Kuutioi pehmeä voi ja nypi se jauhojen sekaan, niin että koostumuksesta tulee muruinen. Lisää muutama ruokalusikallinen vettä taikinaan, jotta saat sen pyöriteltyä palloksi. Älä lisää vettä yhtään enempää kuin on tarpeen, kannattaa siis ensin lisätä vaikka 2 rkl ja sen jälkeen yksi kerrallaan enemmän, jos tarvetta on. Laita taikina jääkaappiin vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi. Sen jälkeen voit joko kaulita sen levyksi tai painella suoraan piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Katso, että pohjasta tulee tarpeeksi ohut - muuten se jättää täytteet varjoonsa.

Paista pohjaa ensin ilman täytteitä 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Leikkaa sipuli suikaleiksi ja kuumenna öljy pannulla. Kuullota sipulit läpikuultaviksi, lisää balsamico ja hunaja.

Sekoita keskenään ranskankerma, maito ja munat. Mausta rosmariinilla ja reilulla mustapippurilla tai valkopippurilla. Voit lisätä maun mukaan myös suolaa, mutta muista, että feta voi olla todella suolaista!

Kun pohja on paistunut yksinään 10 minuuttia, ota se pois uunista ja kaada päälle punasipulit sekä muna-ranskankermaseos. Murustele viimeisenä fetajuusto päälle. Laita takaisin uuniin ja paista n. 20-30 minuuttia, kunnes täytteet ovat hyytyneet ja reunat ja täyte hieman ruskistuneet. Taatusti hyvää!

Luonto valkoisissaan

 Aurinko - kuinka olenkaan sinua kaivannut valaisemaan elämääni! Nyt olet ampaissut keltaiset liekkisi horisontin ylle ja lumenvalkoinen maailmamme kimaltelee tuhansin lumikitein. Päiväni näyttää paljon valoisammalta. Sydämessä soi kevään riemulaulu.