Kevään riemua sydämessä

Joka kevät on aina suuri yllätys - samanlainen tunne, kun lapsena avasi lahjapakettia ja sieltä paljastui juuri se mitä oli toivonut. Miten iloinen ja kiitollinen mieli siitä tuli! Olen kiitollinen Äiti Maalle jokaisesta elämäni keväästä. Kevät on luonnossa uuden kasvun alku. Keväällä alan sunnitella, mitä siemeniä laitan pellolle ja tutkin, kuinka moni yrtti on selvinnyt paleltumatta kasvimaalla talven yli. Lumien sulettua aurinko lämmittää maan ja eräänä päivänä löydän ensimmäiset vihertävät silmut kasvimaalta. Voi sitä riemua sydämessä. Tuo pieni sitruunamelissa selvisi talven yli!

Olen syntynyt ja kasvanut kaukana pohjoisessa maaseudulla. Rikkaita emme olleet. Selvisimme kylmistä pitkistä talvista joskus paremmin ja joskus huonommin. Töitä siellä kaikkien piti tehdä aamusta iltaan. Käyttäisin jopa sanaa raataa. Miehet tarpoivat metsätöissä metrin lumihangessa. Hevosten avulla pitkät puutukit vedettin kasoihin. Mutta arvatkaapa, oliko sukat ja saappaat sisältäkin märät, jos oli päivän tarponut metsässä. Tai perheenäiti, joka lämmitti pyykkien pesuveden muuripadassa ja huuhteli pyykit kaivosta nostetulla kylmällä vedellä. Siinä vaadittiin sisua. Vesi haettiin kaivosta ja likavedet kannettiin ämpärissä tunkiolle. Elämämme kulki luonnon kiertokulun mukaan. Viljelimme viljaa ja kasvatimme juureksia ja vihanneksia, lehmät antoivat maitoa ja lampaat villoja. Metsät antoivat anteliaasti marjoja. Puolukat säilöimme suureen puiseen tynnyriin survomalla ne, jolloin ne säilyivät omassa mehussaan. Talvella ne jäätyivät, josta tarvittaessa kävimme raapimassa jäätynyttä puolukkahilloa. Muistan myös, kuinka rakkaudella kasvatettu ja ruokittu nuori lehmä teurastettiin myöhään syksyllä ja sen lihat palvattiin saunassa. Siitä riitti ruokaa pitkälle talveen. Tänä päivänä kasvissyöjä sanoo, että se on väärin eläimiä kohtaan. Syödessäni palvattua lihaa tiesin, että se on meidän Muru-lehmä, jota syön. Olin taputellut ja silitellyt Murua ja tarjonnut tuoretta ruohoa syötäväksi. En tuntenut syyllisyyttä vain surua, että menetin ystäväni ja toisaalta taas kiitollisuutta, että saimme ruokaa talven yli. Maalla eläimiä kohdeltiin hyvin. Niitä rakastettiin ja paijattiin.

Täällä kaupungissa asuessani yritän tänä päivänä löytää mahdollisimman puhdasta lihaa ja kananmunia ja puhtaasti kasvatettuja vihanneksia ja juureksia. Kesällä pärjää kasviksilla ja vihanneksilla ja kalalla.

Näillä tämän kevään kukkasilla: krookuksilla, keltaisilla rentukoilla ja tulppaaneilla tervehdin teitä lukijat pitkästä aikaa. Ajatukseni viipyvät vielä eilisessä taidenäyttelyssä, jossa oli Aleksandra Ionowan maalauksia ja piirroksia. Ne olivat hyvin kiehtovia. Kirjoitan vielä myöhemmin hänestä.

Ihana kevät

Työttömyys on usein kipeä asia. Se masentaa ja syö itsetuntoa. Pistää kyselemään: Miksi en kelpaa työelämään? Moneen paikkaan hakiessani ja haastatteluissa käydessäni olen havainnut, että kerran tai kaksi kuukaudessa sairastettava migreeni ei tuo lisäpisteitä, taitaapa mennä ihan miinukselle. Toinen miinuspisteitä kartuttava on ikä. Jos olet viidenkympin vanhemmalla puolella oleva, työnantajat eivät usein katso suopeasti. Toisaalta olin onnellisessa asemassa, että työtön kausi sattui juuri, kun kuopukseni aloitti koulunsa. Ei tarvinnut tulla yksin tyhjään kotiin. Nyt hän on jo toisella luokalla ja on oppinut hoitamaan omia asioitaan. Ja koko ajan oppii lisää.

Olin välillä ihan eksyksissä. Tein päivittäiset askareet ja työt, mutta sisin oli sekaisin. Mihin suuntaan? Sanoin itselleni: - Ole onnellinen juuri tällä hetkellä eikä vasta vuoden päästä, jos asiani ovat niin ja niin. Juuri tätä sanoin lapsellenikin, joka itki, miksi me ei voitaisi ottaa koiraa - ihan pientä - ja hetken päästä hän pyyhki kyyneleitään ja sanoi: - Niin niin kyllä minä ymmärrän, että siinä on työtä ja vastuuta. Ja hän jatkoi, että muistatko, kun pyysin tarrakirjan. Lupasin, että olen tyytyväinen enkä kiukuttele. No olin vähän aikaa kiltti, mutta sitten taas kiukuttelin. Sanoin hänelle, että jos ajattelemme, että meidän täytyy ensin saada jokin esine tai asia ennen kuin olemme onnellisia, me petämme itseämme. Pitäisi opetella olemaan tyytyväinen juuri siinä hetkessä ja siinä ympäristössä, jossa on. Onnellisuus on esineiden yläpuolella. Se on minun ja sinun sisällä. Jotain, mitä kukaan ei voi viedä.

Nyt olen ollut vajaan kuukauden työelämässä. Paikkana se tuntuu minun jutulta. Haasteitakin on. Ja ihan rutiinitehtäviä. Tärkein pointti on, että on monipuolista tehtävää. Ja helmikuussa aloitin kokeilun migreenin hoitoon eli otan ubikinonia 4-5 (30 mg) kapselia/päivä. Nyt olen seitsemättä viikkoa ilman migreenikohtauksia. Uskomatonta! Muutaman kerran on aamulla särkenyt päätä, mutta se on lakannut, kun olen noussut ylös.
Hymyilen, koska minulla on kaikki hyvin-minun omimmassa minässäni. Ulkonaisesti on monta asiaa muutoksen alla. Ei pitäisi samaistua niihin ulkonaisiin asioihin, jotka muuttuvat koko ajan, eikä niissä ole turvaa. Turvallisuus löytyy minusta itsestäni.