Heinäkuussa mustikoita etsiessä silmiini osui tämä kiireinen metsänelävä. Kuivunut puu. Niin on. Mutta näyttää olevan kovin touhukkaan näköinen. Hassua, miten luonnossa näkee ihmeellisiä asioita. Lisään tähän - joku näkee - joku ei.
Metsässä vaeltaessani seuraan mitä ympärilläni tapahtuu. Taivaalla kulkevat eriskummallisen muotoiset pilvet. Puut kuiskivat keskenään. Kivet kätkevät taakseen salaisuuksia. Sammalten seasta voi löytää aarteita. Koko metsä on yllätyksiä täynnä.
Vaikka olisin kuinka väsynyt ja kiukkuinen, metsä suodattaa kiukun ja armahtaa kiireisen ja väsyneen ihmislapsen. Ihmislapsen pitäisi vaan mennä paljon useammin metsän syliin - hoitamaan mieltä ja sielua.
