Olin välillä ihan eksyksissä. Tein päivittäiset askareet ja työt, mutta sisin oli sekaisin. Mihin suuntaan? Sanoin itselleni: - Ole onnellinen juuri tällä hetkellä eikä vasta vuoden päästä, jos asiani ovat niin ja niin. Juuri tätä sanoin lapsellenikin, joka itki, miksi me ei voitaisi ottaa koiraa - ihan pientä - ja hetken päästä hän pyyhki kyyneleitään ja sanoi: - Niin niin kyllä minä ymmärrän, että siinä on työtä ja vastuuta. Ja hän jatkoi, että muistatko, kun pyysin tarrakirjan. Lupasin, että olen tyytyväinen enkä kiukuttele. No olin vähän aikaa kiltti, mutta sitten taas kiukuttelin. Sanoin hänelle, että jos ajattelemme, että meidän täytyy ensin saada jokin esine tai asia ennen kuin olemme onnellisia, me petämme itseämme. Pitäisi opetella olemaan tyytyväinen juuri siinä hetkessä ja siinä ympäristössä, jossa on. Onnellisuus on esineiden yläpuolella. Se on minun ja sinun sisällä. Jotain, mitä kukaan ei voi viedä.
Nyt olen ollut vajaan kuukauden työelämässä. Paikkana se tuntuu minun jutulta. Haasteitakin on. Ja ihan rutiinitehtäviä. Tärkein pointti on, että on monipuolista tehtävää. Ja helmikuussa aloitin kokeilun migreenin hoitoon eli otan ubikinonia 4-5 (30 mg) kapselia/päivä. Nyt olen seitsemättä viikkoa ilman migreenikohtauksia. Uskomatonta! Muutaman kerran on aamulla särkenyt päätä, mutta se on lakannut, kun olen noussut ylös.
Hymyilen, koska minulla on kaikki hyvin-minun omimmassa minässäni. Ulkonaisesti on monta asiaa muutoksen alla. Ei pitäisi samaistua niihin ulkonaisiin asioihin, jotka muuttuvat koko ajan, eikä niissä ole turvaa. Turvallisuus löytyy minusta itsestäni.
