Vuosi sitten marraskuussa kuva hetkellisestä auringon näyttäytymisestä. Muistan, kuinka iloiseksi mieleni tuli tuosta valonvälähdyksestä. Tämän syksyn pimeys ei ole ollutkaan niin koettelevaa kuin aikaisemmin. Olisiko vaikutusta sillä, etten ajattele tulevia pimeitä päiviä ja kauanko tätä kestää vaan elän tämän hetken ja tämän päivän kerrallaan.
Juuri nyt sydämessä laulaa maaemo. On autuas tasapainoinen olo. Eilen ilmassa oli negatiivista latausta. En takertunut siihen, annoin sen mennä ja muutaman tunnin päästä huomasin muutoksen lasten käyttäytymisessä. Ei kuulunut enää: "mulla ei ole tekemistä" tai "anna mun olla" tai "miksi en saa mennä varpaisillani ulos".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti