Punasipulin viettelys

Sipulien seassa hyllyllä se erottuu kauniin punaisena. Houkuttelee ottamaan käteen ja 

nuuhkaisemaan. Siinä on lupaus houkuttelevaan suolaiseen iltapalaan, se viettelee minut

oitis. Punasipuli kaikessa kauneudessaan.

Ohje ihanaan piiraaseen. Lainattu ja hieman muunneltu voisilmäpeliä-blogista.

Punasipuli-fetapiiras

2 isoa punasipulia
oliiviöljyä paistamiseen
vajaa 1 rkl hunajaa
1 rkl balsamicoa

1 prk (200 g) ranskankermaa
½ dl maitoa
2 munaa
mustapippuria tai valkopippuri
(suolaa)
1 tl kuivattua rosmariinia

100 g fetajuustoa

peruspiirakkapohja:

3 dl puolikarkeita speltjauhoja tai vehnäjauhoja, joista osa voi olla täysjyväjauhoa
ripaus suolaa
100 g pehmeää voita
muutama ruokalusikallinen jääkylmää vettä

Jos teet piirakkapohjan tämän ohjeen mukaan, toimi näin: kaada jauhot ja suola kulhoon. Kuutioi pehmeä voi ja nypi se jauhojen sekaan, niin että koostumuksesta tulee muruinen. Lisää muutama ruokalusikallinen vettä taikinaan, jotta saat sen pyöriteltyä palloksi. Älä lisää vettä yhtään enempää kuin on tarpeen, kannattaa siis ensin lisätä vaikka 2 rkl ja sen jälkeen yksi kerrallaan enemmän, jos tarvetta on. Laita taikina jääkaappiin vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi. Sen jälkeen voit joko kaulita sen levyksi tai painella suoraan piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Katso, että pohjasta tulee tarpeeksi ohut - muuten se jättää täytteet varjoonsa.

Paista pohjaa ensin ilman täytteitä 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Leikkaa sipuli suikaleiksi ja kuumenna öljy pannulla. Kuullota sipulit läpikuultaviksi, lisää balsamico ja hunaja.

Sekoita keskenään ranskankerma, maito ja munat. Mausta rosmariinilla ja reilulla mustapippurilla tai valkopippurilla. Voit lisätä maun mukaan myös suolaa, mutta muista, että feta voi olla todella suolaista!

Kun pohja on paistunut yksinään 10 minuuttia, ota se pois uunista ja kaada päälle punasipulit sekä muna-ranskankermaseos. Murustele viimeisenä fetajuusto päälle. Laita takaisin uuniin ja paista n. 20-30 minuuttia, kunnes täytteet ovat hyytyneet ja reunat ja täyte hieman ruskistuneet. Taatusti hyvää!

Luonto valkoisissaan

 Aurinko - kuinka olenkaan sinua kaivannut valaisemaan elämääni! Nyt olet ampaissut keltaiset liekkisi horisontin ylle ja lumenvalkoinen maailmamme kimaltelee tuhansin lumikitein. Päiväni näyttää paljon valoisammalta. Sydämessä soi kevään riemulaulu.

Lämmintä Joulunaikaa ja Valoa Uudelle Vuodelle

Uusi vuosi vaihtumassa.
Edessä sata ovea, tuhat tietä.
Valitse sydämelläsi,
punnitse tunteella,
käytä hiven järkeä.

Ovet on tehty avattavaksi,
tiet tallattavaksi,
elämä elettäväksi.
Jos erehdyt,
uskalla nauraa,
uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä,
ei ihminen kypsy kyynelittä.
Mutta silti odota parasta,
äläkä pelkää pahinta,
niin saat mitä sydämesi halajaa.
Onnekasta Uutta Vuotta 2011.

Poronkäristystä ja "noitarumpu"

Saimme viime viikolla tilaamamme poron lihat suoraan poronkasvattajalta Lapista. Sunnuntaina teimme poronkäristystä ja pekonia. Eli pilkotut poronlihat ruskistetaan ja pekonit myös. Mustapippurin sijaan laitoin valkopippuria, koska mustapippuri voi aiheuttaa migreeniä. Lihat ja pekonit rautapataan. Vähän suolaa ja muutama katajanmarja ja pullollinen ykkösolutta niskaan ja uuniin hautumaan n. tunniksi 150 asteeseen. Tuli hyvää. Lihan tuoksukin oli ihan toista kuin kaupan valmiiksi pakatuissa lihoissa.
Kuvassa keskellä perunamuusia, ympärillä poronkäristys ja porkkanasuikaleet. Neljässä ilmansuunnassa puolukkahillosilmät. Ja annos Kaira-lautasella. 

Tuo rumpu on toiseksi nuorimman lapseni, jo aikuinen, askartelema rumpu opiskelujensa ohella. Pahvitötsä päällystetty tekonahkalla. Tulee kiva, pehmeä rummutusääni. Ei häiritse kerrostalossa asuvan naapureitakaan. Käypä hyvin vaikka Lapin rumpuna.

Lappi aihetta sivuaa tämä vedamaalaukseni muutaman vuoden takaa. Kuva tosin kiiltää ikävästi, kun salamalla otettu. Lapin luonto ja saamelaiset ovat sydämessäni. Kirjailija, runoilija, säveltäjä ja joikaaja Nils-Aslak "Ailu" Valkeapää ehti tehdä saamelaisten kulttuuria tunnetuksi kotimaassa ja ulkomailla. Olkoon tämä maalaus kunnianosoitus saamelaisille kulttuurinsa puolesta taistelussa. Lapissa alkoi kaamosaika, aurinko nousee seuraavan kerran tammikuun 12. päivä. Sininen hämärä valaisee tuntureilla.

Taivaan valoa

Vuosi sitten marraskuussa kuva hetkellisestä auringon näyttäytymisestä. Muistan, kuinka iloiseksi mieleni tuli tuosta valonvälähdyksestä. Tämän syksyn pimeys ei ole ollutkaan niin koettelevaa kuin aikaisemmin. Olisiko vaikutusta sillä, etten ajattele tulevia pimeitä päiviä ja kauanko tätä kestää vaan elän tämän hetken ja tämän päivän kerrallaan. 
Juuri nyt sydämessä laulaa maaemo. On autuas tasapainoinen olo. Eilen ilmassa oli negatiivista latausta. En takertunut siihen, annoin sen mennä ja muutaman tunnin päästä huomasin muutoksen lasten käyttäytymisessä. Ei kuulunut enää: "mulla ei ole tekemistä" tai "anna mun olla" tai "miksi en saa mennä varpaisillani ulos".

Sushia

Viime viikonloppuna teimme kuopuksen kanssa sushia. Lapset tykkäävät osallistua näiden tekemiseen ja syömiseen. Näihin laitoimme riisin lisäksi porkkanasuikaleita (hetken aikaa olivat kiehuvassa vesitilkassa), kylmäsavustettua lohta, tuorekurkun viipaleita ja tilliä. Kastoimme sushit ennen suuhun menoa gluteenittomasta soijasta, vedestä ja piparjuuritahnasta tehdyssä liemessä. Nam, sanoi kaikki.

Borssikeittoa

Tänään tein borssikeittoa. Valitettavasti perhe ei ilahtunut kyseisestä keitosta. Sen sijaan suolakurkut ja smetana katosivat 8-vuotiaan suuhun niin, ettei niitä paljon toisille jäänytkään. Onneksi aikuinen tyttäreni ilahtui tarjouksestani viedä keittoa hänelle! Elämäni toinen kerta, kun tein borssikeittoa. Edellinen oli nakkiversio. Nyt laitoin keittolihaa. Se on niin helppo tehdä. Lihat kypsyy itsekseen, vähän etikkaa keitinliemeen mureuttamaan lihaa ja lihojen kypsyttyä voi lisätä porkkanaa, punajuurta (raakaa), kaalia ja sipulia. Meiramia ja kasvisliemijauhetta ja suolaa. Annetaan muhia ja se on siinä. Lämmittävä keitto. Jos jättää lihan pois saa kasviskeiton. Kasvavat lapset kaipaavat välillä liharuokaa, mutta tässä tapauksessa punajuuri karkoitti nuoret syöjät. Itse olisin tyytynyt kasvisversioon. Lapsuudessani ei syöty raakaa punajuurta, säilöttyä kyllä. Nyt aikuisena olen opetellut punajuuren käyttöä. Punajuurilaatikkoa homejuustolla, NAM. Tai uunijuureksia; perunaa, porkkanaa ja punajuurta voideltuun uunivuokaan. Hiukan valkopippuria ja suolaa ja oikeaa kermaa. Ja annetaan kypsyä noin 175-200 asteessa tunti-puolitoista. Hyvää :)